Annoin tuossa päivällä kaikille kolmelle puristeluut. Ed ja Muru alkoi heti nakerrella niitä, Bikoa ei kiinnostanut juuri sillä hetkellä luun syönti joten jätti sen hetkeksi maahan. Hetken kuluttua näin kun se käveli luu suussa jotenkin etsien jotain+ oli sen näköinen että "hiippaili". Seurasin että mitä se meinaa - hän meni taaimaisen puskan juurelle pihalla, kaivoi pienen kuopan tassuilla (luu suussaan) sovitteli pitkää luuta sinne - ei sopinut -kaivoi isompaa kuoppaa - laittoi luun sinne ja peitteli huolella kuonon kanssa muultaa päälle. Tuli sitten minun luokse kuono aivan mullassa! Hassun näköistä touhua, siellä se edelleen on hyvässä tallessa. Saa nähdä löytääkö kuka sen, niin hyvin on peitetty että en löytäisi jos en olisi nähnyt. Kyselin Bikolta että missä sinun luusi on? heti se vilkasi siihen suuntaan jossa "hauta" oli!

Biko lähtikin nyt kotiin.

Ropikin on päässyt kuuelmma kokeilee verijälkeä ja oli mennyt vauhdilla jäljen päältä - neuvoinkin Juhaa opetteleen jarruttelemista heti kättelyssä, sitä mitä minä teen Murulle parhaillaan.