Kyllä taas nauratti aamulla kun Murun aamut on niin rutinoituneita..kuten varmaan minunkin... Kun minulla soi kello, Muru nousee etutassuilla sänkyyn ja nuolee mun naaman/korvat (siinä vaiheessa Edi on JO kiivennyt mun päälle) sitten Muru juoksee alas ja hakee lelun jotta hänellä olisi lelu siinä vaiheessa kun meikä menee veskiin - siellä sitten odotetaan pyllyrapsuja ja häntää paukutetaan patteriin.Asiaan kuuluu myös että minä putsaan unihiekat Murun silmistä. (Edi ei tule vessaan kun liukas lattia eikä tarpeeksi mattoa - pari kertaa vetänyt selälleen eikä enään tuu sinne ilman että taka tassut matolla - mutta koska on pitkä runko/kaula niin ylettyy melkein silti vaikka jättäisi takapään "ulkopuolelle" :)) Sitten juoksee alas odottaa että pukeudun, kun kävelen alas parkkeera välioven etten ja päästän ulos, käy äkkiä asioilla jonka jälkeen menee pedille vaanimaan ruokatilannetta. Kun laitan ruokaa seuraa mua kuin hailaivaa kunnes olen antamassa kupit sitten parkkeeraa loikkien vakkari istuma paikalle josta sitten siirtyy mun sivulle - ja eiku ruuan kimppuun. Kun oma ruoka kuppi on tyhjennetty niin jaketaan nuolemista Edin kupissa joskus voi olla Edillä keskenkin kun syö rauhallisemmin niin sataa hotaista osan Edinkin ruuasta. Samat kuviot toistuu - olen seurannut tämän viikon oikein erityisen tarkkaan. Eddien rutiini poikkeaa siinä kohtaan että Edi seuraa mua 100% koko ajan, välillä on niin tohkeissaan minun heräämisestä että sotkentuu omiin jalkoihin liukkaalla parketilla (yläkerta).  Edellis päivänä yritin itse käyttäytyä eri tavalla jotta näkisin että miten Muurn rutiini muuttuu, sekaisin meni kun en mennytkään vessaan vaan suoraan olin tulossa alas - nyt Muru oli epävarma mitä tapahtuu joten parkkeeras itsensä rappusten puoleenväliin istumaan...On ne niin hassuja!

Edi oli eilen yksin ollessaan kantanut 3 klapia yläkertaan ja jyrsinyt niitä Samulin puolella sänkyä - vissiin ikävä kun Samuli on ollut koko viikon poissa. Piti vähän imuroida sänkyä...

Oltiin myös lenkillä eilen Viivin (labukka narttu) ja Valpurin kanssa. Edi oli Viivin pepussa perskärpäsenä koko lenkin- piti oikein komentaa muutaman kerran, Viivi ei ollut tarpeeksi tiukka että olisi saannut tuon nulikan järjestykseen. Muuten sujui lenkki hyvin pirteässä syysilmassa!