Sunnuntaina oltiin taas aamupivällä ennen muita menoja reippaana treenaamassa. Aloitettiin malttitreenillä. No kun siitä oltiin siirtymässä sitten lammelle tekemään Eddielle vesihjauksia niin polulla oli jumalaton kyykäärme. Joka ei suostunut liikkumaan mihinkään. Minä joka tunnetusti inhoan käärmeitä (=toimintakyky häviää) niin annoin Nannelle tämän ihanan tehtävän hätistellä käärme pois treenipaikastamme joka oli helpompi sanottu kun tehty. Oli äkäistä sorttia eikä(tai jo kohmee ja tullut lämmittelee kun lämpimämpi päivä) siirtynyt  mihinkään pari kertaa vaan siihisi ja hyökkäili (seurasin tapahtumia kauempaa..yllättäen) no loppuen lopuksi käärme suostui lähtemään  ja päästiin "jatkamaan" - mulla meni ihan fiilikset enkä pystynyt kunnolla keskittyy koiraan joten oli pakko lopettaa kesken. Jatkettiin Bikon kanssa ja sekin tehtävä meni plörinäksi (huonoa suunnittelua sanoisin enemminkin kun koiran vika..) Joten oltiin 2h treeneissä josta 30min kunnon treeni aikaa loput sähläämistä. Harmitti kun tiedän että en pääse ma-ti tekemään mitään kun työmatkalla Tallinnassa! Voihan per---le! Sitten lähdin vielä sienestämään äipän kanssa ja eksyttiin siellä ihan huonoon metsään(+jouduttiin kävelee varmaan 1,5km pellolla kun oja niin leveä että ei ylityspaikkaa..) jossa ei mitään sieniä kasvannut ja kun palattiin vakkari sienipaikalle niin oli joku käynyt poimimassa kaikki suppikset = saalis erittäin huono siihen meni 3h huhu kyllä sekin vaan harmitti. Ainoa hyvä siinä oli että koirat sai liikuntaa!

Wilda & Liisa pääsi su julkisuuden makuun kun olivat sienihaku kurssilla ja Turun Sanomien toimittajat olivat tekemässä aiheesta jutun ja Wildasta ja Liisasta oli mainio kuva & teksti lehdessä: "Labardorinoutaja Wilda oli varsinainen sienikurssin priimus. - Wilda on tottunut työntekoon lintumetsällä, arveli omistaja Marja-Liisa Whilman" Hauskaa puuhaahan tuo on opetin Jessin aikoinaan hakemaan kanttarellejä ilmasi niitä istumalla (välillä kyllä sienten päälle).