Starttasin eilen molempien kanssa Pomarkussa. Lähdettiin Nannen kanssa aikaisin ajamaan. Eddie oli startti vuorossa  ensimmäisenä aamulla. Koe oli parityönä. Ensimmäinen koira aloitti markkeerauksilla ja ohjauksella. Toinen passissa. Eddie aloitti markkeerauksilla. Tuli vinottain linja kakkonen kaislikkoon. Eddie haki nämä mallikkaasti. Sitten oli ohjaus ulos avoveteen. Josta alkupätkässä oli kaislikkoa sivuissa. Sain Eddien menemään reippaasti puoleenväliin ja yli mutta kun avovesi alkoi niin ei ottanut taakse käskyä. Eli se oli siinä. Olen jo kuukauden päivät tiedostanut tämän ongelman mutta ongelma ilmenee vaan tietyissä ”maastoissa” ; vedessä; avo vesi ja uomat joka johtuu treenin puutteesta. Kaikki jotka ymmärtää koiran kouluttamisesta jotain niin tietää mitä kriteerien nostamisesta tarkoittaa ja miten tärkeää on tehdä tehtävät eri maastoissa jos laji on sellainen että maastot vaihtuu, TOKOssa treenataan sitten taas eri kenttiä (nurmikenttiä jne) Tämä osuus puuttuu vielä meiltä mutta eiköhän me saada tämä kuntoon viim ensi kesäksi. En pääse nyt enää tankkaamaan hirveästi näitä kun vesi alkaa olemaan kylmää.  No ohjauksen jälkeen tuli pari hakua eli koirat piti vuorotellen hake hakuruudusta. Eddie aloitti ja toikin melko nopsaa variksen. Sitten tuli vaihe kun häiriintyi hemaisevasta kisakumppani neitokaisesta. Eli selkeesti häiriintyi toisesta koirasta ja siitä että sekin juoksenteli siellä haussa. Tuli vaihe kun tuli tyhjänä takas – onneksi meni ohi ja toi sitten melko kaukaa lokin ja sen jälkeen vielä varis. Sitten aika olikin loppu. Tulos AVO3. Ollaan kerran kesällä tätä treenattu joten meidän täytyy saada treenattu nyt vieraitten koirien kanssa tätä pari hommelia. Selkeesti Eddie kävi sisäistä taistelua hormoonien ja riistavietin kanssa! Väliajat kun odotteli vuoroa täpitti tapansa mukaan mua silmiin että ”kaikkeni olen antanut”. En osa olla tuolle koiralle ikinä vihainen se aina yrittää ja on niin ihana persoona; kontaktihaluinen mutta kuitenkin löytyy sitä tiettyä persoonaa ja ”itsepäisyyttä”. Koe arvostelu tulee postissa kun lähdettiin ennen palkintojen jakoa.

Murun startti olikin aika nopsaa Eddien jälkeen ja odottelua ei tullut paljon. Olen oppinut olemaan Murun kanssa aika ”cool” ja ymmärrämme toisiamme jo aika hyvin ja tiedän mitä mun kannattaa tehdä ja mitä ei. Mutta ei se poista sitä että olin aivan hermona….. Koe alkoi kahdella laukauksella toinen ohjauslaukaukselle (ohjaus vajaa 100m) ja toinen oli markkeeraus (vajaa 100m). Koiran piti saada ohjaukselle eikä markkeeraukselle. Hyvin pienellä treenillä on mennyt perille kun näyttää että mitä ei saa noutaa ja sanoo EI! Muru lähti hyvin(eikä yrittänyt itsepäisesti sitä häiriöriistaa) ja sainkin melko pitkälle menemään, totteli suuntia ja pilliä hyvin mutta ei taakse käskyä(sama kun Eddie) kun ohjauksessa epäonnistuu VOI luokassa ei saa yrittää uudestaan, eli en saanut sitä taakse menemään tarpeeksi pitkälle! Koira sivulle ja seuraavaan tehtävään. Eli tuli 2 mark kaislikkoon (etäisyydet noin 80-100m) oikealle eli oli 3 markkeeraus, se mikä oli ohjauksen yht heitetty piti jäädä muistiin ja sitten 2 uutta. Muru haki nämä 2 mallikkaasti ja suoraviivaisesti, lähti muistillekin hyvin, haki ja haki ei löytänyt sitä ja jouduin harmillisesti kutsumaan kesken pois. markkeeraus luovutukset oli todella huonot eli pudotteli ja ravisteli. Eli ohj epäonnistuminen ja luovutukset aiheutti tässä vaiheessa nollan. Itsellä jäi hyvä fiilis, tajusin että jos saan luovutukset ja taakse hommelin kuntoon niin meillä on mahdollisuudet ykköseen. Hyvä mieli tuli myös että pillikuuliaisuus äärimmäisessä häiriössä  toimii, siis sehän on eri asia akun että koira on tottelevainen muuten. Muruhan tottelee mua tosi hyvin ja on aina niin tehnyt, meillä on hyvä yhteistyö mutta se on eri asia kun pillikuuliaisuus äärimmäisessä häiriössä siksi olen tyytyväinen että näinkin pienellä treenillä on parantunut noinkin paljon. Niin ja Muru ei vinkunut missään vaiheessa.

Jotkut on sitä mieltä että on tyhmään käydä kokeissa jos joku tietty ongelma, niin onkin(jos on riski että ongelma pahenee kokeissa esim paukkuun lähteminen vaan vahvistuu) ja olenkin aina treenannut sitä mikä on ongelma ja nythän se on jo näkynyt miten niitä ratkotaan. Mutta kokeissa tarvii myös käydä itsensä takia välillä jotta oppii hallitsemaan jännitystä ja saa kokemuksia jos vaan täydelliset ”robootti koirat” kävisi kokeissa mitä hauskaa siinä olisi? sitten nämä olisi eliittikisat eihän tämä niin vakavaa ole? vai? Pääasia että edistyy ja kehittyy kouluttajana ja että koirat kehittyy, koiralla on potentiaalia ja pitäisi olla hauskaakin vielä. Tottakai tavoittelee sitä kirkkainta palkintoa mutta miten siihen pääsee on monta keinoa. Kaikki on suhteutettu ohjaajan kokemukseen, treeniaikaan ja koiran taipumuksiin. Ennen kaikkea treeni määrään ja laatuun.

On muuten jännää miten kokeet  on kuudessa vuodessa muuttuneet, vaikeutuneet hirveästi, tullet enemmän ”muoti ilmiöitä” kokeisiinkin ja tavallaan suositaan enemmän tietynlaisia koiria. Joka rajaa enemmän ja enemmän tietyt noutaja rodut kokonaan ulkopuolella. En tiedä onko hyvä vai huono? varmaan molemmat äärimmäisyydet ei ikinä ole hyväksi missään ilmiössä mutta ajan mukaan kehittyminen perinteitä säilyttäen on ihan hyväksi, kumpaan suuntaan ollaan menossa en tosiaan tiedä mutta huolestuttavaa on että jalostus perustuu enemmän NOMEeen lajina kun koira kokonaisuutena ominaisuusineen.  Silloin ollaan menossa väärän suuntaan!

Miten jatkan; treenaan kaikki vapaa aika(mitä ei ole paljon….:)) nyt 2 viikkoa vesiohjauksia ja vesipalautuksia molempien kanssa sitten kun koe kausi ohi niin pieni tauko ja sitten treenaan ihan ”simona” J koko talven ja ensi syksynä katsotaan mihin ollaan päästy! Eddie on selkeästi kehittynyt myös hitaasti pää nupissa ja ulkomuodollisesti mikä on tosi hyvä mutta varmaan ensi vuonna nähdään jo melko aikuinen ”Kloppi” J